Jessica

Jessica

Toisena kirjoittajana täällä blogissa toimii siis minä, Jessica. Olen vuonna myös vuonna 2001 syntynyt heppatyttö. Tai no pienen korjauksen kautta ikuinen ponityttö, olen 155 cm ja ratsastan siis pääsääntöisesti poneilla. Asun Etelä-Suomessa ja ratsastan vakituisesti Leppävaaran ratsastuskoululla ja käyn säännöllisen epäsäännöllisesti myös paria hassua shetlanninponia ratsastelemassa ja liikuttamassa, aikalailla oman mielen mukaan.
  Luonteeltani olen näin lyhyesti sanottuna tempperamenttinen, energinen,iloinen, stressaaja, oma-aloitteinen ja aikalailla huumorilla varustettu. Toki niitä huonoja päiviä löytyy minultakin välillä, kun koulujutut tuppaa kerääntyä ja yritän niistä suoriutua parhaani mukaan niin välillä alkaa stressaa siihen malliin, että kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Toivon siis, että annatte tätä minulle anteeksi. Ja myös aivan kuten Inka, aina tekemässä jotain, että aika ei mene hukkaan.
  Vapaa-aikaani tykkään viettää aika paljon kavereiden kanssa ja tallilla. Ja kuten sanoin, koska olen aina tekemässä jotain, olen myös aina innokkaana kokeilemassa kaikkea uutta. Tämä lienee syy siihen, että multa löytyy monia muita asioita mistä olen kiinnostunut heppailun lisäksi, kuten valokuvaus, urheilu, laskettelu,  ruoanlaitto, käsityöt ja matkustaminen. Täällä blogin puolella tulette varmasti siis näkemään jotain myös näihin liittyen joskus.

Ratsastus

Aloitin ratsastuksen neljä vuotta sitten, kun olin ensin käynyt satunnaisesti tallilla puoli vuotta. No, arvatenkin aloin kinumaan äitiltäni, että saisinko aloittaa ratsastuksen ja oivoi sitä ekaa kertaa, kun tuli vihdoin se pitkään odotettu keskiviikko, kun päästiin ensimmäistä kertaa ratsastamaan. Siinä kävelin sitten talliin perhoset vatsanpohjassa ja menin suoraan katsomaan listoista kuka hevonen nimen perässäni lukee ja siellä luki tallin isoimman ponin nimi. Jackpot. Tyypillisesti, mun tuuria. No kaverit muistaakin sitten loput, hieman jännitti, myönnän. Mua oikeasti pelotti, koska en ollut ennen oikeastaan, kun käynyt hevosen selässä. Kun päästiin maneesiin ja nousin selkään ja lähdettiin kävelemään niin siihen se jännitys loppui ja siitä se lähti. Ajattelin vaan, että ai ehkä tällainen jännitys olikin ihan turhaa ja tajusin vaa, että vitsit ku makeeta.

7.11.2012 Aloin hoitamaan tätä Leppävaaran tallin kaunista rautiasta ponia, josta olin vielä vuosi sitten sanonut, että jos minulle tätä ponia tarjottaisiin hoitoponiksi, en sitä ottaisi. Sen perusteella mitä olin sitä ehkä kerran aikaisemmin hoitanut se oli purrut minua ja oli muutenkin välillä käyttäytynyt vähän niin ja näin. Kuitenkin, kun tuli se tilanne, että minulle soitettiin tallilta, että haluanko ottaa tämän hoitoponikseni niin ei tullut mieleenkään kieltäytyä. Enkä tätä päätöstä olekaan katunut ikinä, vaikka ensimmäisenä hoitopäivänä jännittikin, että miten kaikki tulee sujumaan niin jälkeenpäin voin sanoa, että tämä poni opetti minulle paljon. Kuitenkin meille soitettiin 25.5.2014, että tämä poni joudutaan lopettamaan. Meidän tie päättyi siis siihen, mutta nyt pystyn sanomaan, että olen todella onnellinen, että sain hoitaa näikin ihanaa ponia.

  Kun olin ratsastanut jotain puolitoista vuotta aloin ratsastamaan kaksi kertaa viikossa. Ratsastin kaksi kertaa viikossa jonkun aikaa, kunnes halusin aloittaa estevalmennuksen. Estevalmennuksen aloitin syksyllä ja ratsastin silloin joka toinen viikko kaksi kertaa, joka toinen viikko kerran. Aloin myös syksyllä etsimään vuokraponia ja etsin noin puolivuotta sitä, kunnes päätin laittaa itsestäni ilmoituksen ht.nettiin ja täten parin päivän päästä minuun otettiinkin yhteyttä, että olisi tarjolla shetlanninponi ja menin testaamaan tätä kyseistä ponia joka oli Peety. Moni varmaan teistä on kuullutkin Peetystä jonkunverran edellisestä blogistani.

  Suunnilleen puolen vuoden päästä, siitä, kun olin lopettanut Montanan hoitamisen Leppävaaran talleilla minulle laitettiin viestiä talleilta, haluanko alkaa hoitamaan tallin uutta mustaa ponia, Kerryä. Minulle ei tullut mieleenkään, että minulta tätä kysyttäisiin. En ollut nähnyt edes koko ponia, koska olimme tällöin Amerikassa, mutta vastasimme, että kyllä, mielellään.

Peety

Kuten edellä mainitsinkin, vuokraan Peetyä ja käyn sitä ratsastelemassa aina muutaman kerran viikossa. Peetyn ja mun yhteinen tie alkoi 21.12.2013, ei tosin kovin lupaavasti, sillä hyvä kun sain koko ponia edes laukkaamaan, kun tätä ensimmäisen kerran kävin kokeilemassa. Tällä hetkellä suunta on vain parempaan päin ja ainakin omasta mielestäni kehitystä on tapahtunut paljon. En siis yleensä Peetyn kanssa mitään ihmeempiä tee, usein käydään maastossa kevyesti, toisinaan pyöritään pellolla koulukiemuroita vääntäen ja joskus hypätään muutamia esteitä. Ratsastelen myös toista shetlanninponia tältä tallilta aina välillä, mutta ei siitä sen enempää.

 Peety on luonteltaan varsin erilainen, kun yksikään poni mitä olen ikinä tavannunt. Peetyä on ehkä vähän hankala kuvailla, koska se  on aina päivästä riippuen aika erilainen. Luonteeltaan se on kuitenkin kiltti (huom. ihmisille joista pitää), ponimainen, perso herkuille ja aikamoinen säätäjä. Ratsastaessa Peety on yleensä vähän laiskan oloinen, mutta sekin vaihtelee. Esimerkiksi koulukiemuroiden teko on Peetyn mielestä erittäin tylsää, eikä se aina huvita, mutta maastoilu on parasta mitä se tietää, sillon, kun sille päälle sattuu.

Kerry

Kerry on siis Leppävaaran tallilla asustava musta poni. Rotua en tiedä, enkä tarkkaa säkäkorkeutta, sillä Kerry saapui Leppävaaran tallille 2014 kesällä, jolloin aloin tätä heinäkuussa hoitamaan. Tämä poni luonteeltaan aika energinen ja kiltti. En ole vielä kovin kauaa tätä tuntenut, mutta silti voin sanoa, että on ihan mahtava poni! Kerryllä en ole vielä paljoa ehtinyt mennä, mutta ainakin sen osaan sanoa, että ratsastessa sen todella reipas, herkkä ja toimii hyvin avuilla yleensä, tosin välillä vähän jännittää kaikkea ympärillä olevaa. Kerryllä olen käynyt maastossa ja mennyt koulua, mutta en hypännyt.